Pieni katsaus tilitoimistojen historiaan

Tilitoimistotyö on muuttunut merkittävästi viime vuosikymmenien aikana. Mahdollisimman automatisoidun peruskirjanpidon lisäksi asiakkaat haluavat palvelua ja konsultin näkemystä lukujen analysoinnissa, sekä aitoa liiketoiminnallista hyötyä kumppanuudesta. Esimerkiksi Greenstepin palveluita ovat talous- ja palkkahallinnon lisäksi talousjohto, HR, analytiikka, liiketoiminta-alustaratkaisut, liiketoiminnan kehitys sekä rahoitus.

Keräsimme oheen muutamia kuvia tilitoimistojen historiasta 100 vuoden varrelta. Katso, miten työ on muuttunut, ja lue myös työntekijämme Ulla Åmanin muistelua tilitoimistoarjesta 70- ja 80-luvulta sekä ajatuksia viime vuodesta.


Tilitoimisto vuonna 1925


Tyypillinen näkymä tilitoimistosta



1934



Vuonna 1934 lanseeratulla IBM 405 -kirjanpitokoneella (tunnettiin myös nimellä "405 - sähköinen reikäkorttikirjanpitokone") pystyi lisäämään ja vähentämään lukuja sekä tulostamaan kokonaisia raportteja yksittäisistä reikäkorteista. Koneen ominaisuuksiin kuului, että raportteihin pystyi lisäämään merkintöjä niin kirjaimilla kuin numeroillakin. Konetta ohjattiin samankaltaisella tekniikalla, jota puhelinvaihteet käyttivät. IBM 405 pystyi kirjamaan 80 reikäkorttia minuutissa. Koneen myynti lopetettiin vuonna 1949.


1941




1949

IBM 405 -reikäkorttikonetta käytettiin tilitoimistoissa ja yrityksissä kirjanpitoon aina 1960-luvulle saakka, jolloin varsinaiset tietokoneet syrjäyttivät ne. Kone pystyi vain suorittamaan yhteen- ja vähennyslaskuja, joten sitä voitiin käyttää palkanlaskennassa ja tavanomaisissa kirjanpitotehtävissä, mutta monimutkaisemmat laskelmat piti edelleenkin tehdä käsin.

Reikäkortti on erityisestä reikäkorttikartongista valmistettu kortti (82 x 186 mm). Kortissa on 12 riviä ja 80 saraketta, joihin voitiin lävistää erityisillä laitteilla suorakaiteen muotoisia reikiä (alkuperäisissä Hollerithin käyttämissä korteissa reiät olivat pyöreitä). Reiän paikka määräsi kyseisen tiedon arvon. Riveillä 0 – 9 olevat reiät vastasivat numerotietoja 0 – 9.

Lähde: www.verkkoviesti.net



1955


National Accounting Machines save us $17,000 a year … repay their cost every 10 months!”



1980, Manuaalinen kirjanpito ja ensimmäiset tietokoneet

Ulla Åman liittyi Greenstepin tiimiin vuonna 2011, ja hänellä on takanaan pitkä ura taloushallintotehtävissä sekä yrityksissä että tilitoimistoissa. Kun Ulla tutustui ensimmäistä kertaa alaan vuonna 1975, oli kirjanpitäjän työnkuva hyvin erilainen kuin nykypäivänä. Vuonna 1975 kaikki tehtiin vielä manuaalisesti, käytössä saattoi olla esimerkiksi Taylorix-kirjanpito, joka käsitti pääkirjakortiston ja sidotun päiväkirjan. Tapahtumat kirjattiin käsin pääkirjakorteille ja jäljennettiin kalkeeripaperin avulla päiväkirjaan. Isoissa yrityksissä oli jo käytössä puoliautomaattisia kirjanpitokoneita, tallennukseen ja tietojen siirtoon käytettiin reikäkortteja ja -nauhoja, mutta paljon laskettiin laskukoneella ja laskunauhoja tallennettiin kirjanpitoaineistoon.


Virheiden tekeminen on inhimillistä ja ennen virheiden korjaaminen oli työläämpää. Sähköisessä kirjanpito-ohjelmassa voi melko nopeasti korjata virheensä, mutta manuaalisessa systeemissä piti aina tehdä korjaus- ja oikaisukirjauksia. Manuaalisesta järjestelmästä ei myöskään saanut valmiita tulosraportteja, vaan ne piti erikseen laskea pääkirjakorttien saldoista – ja taas laskettiin nauhalaskimella. Edistystä oli jo menetelmä, jossa tapahtumat kirjattiin valmiille kaavakkeille ja lähetettiin esim. pankin tallennuskeskukseen, josta saatiin jonkin ajan kuluttua valmiit tulosraportit.


Ulla Åman


Ullan työnantaja, myyntialan yritys, otti tietokonepohjaisen taloushallinto-ohjelman käyttöön 80-luvun alussa. Se oli todellista edistystä, vaikka sähköisiä laskuja ei vielä ainakaan pienyrityksissä tunnettu – kaikki piti olla paperimuodossa, maksuliikennekin hoitui lähettämällä pankkisiirtolomakkeita pankkiin. Täysin sähköisiä kirjanpito-ohjelmia käyttävien tilitoimistojen määrä kasvaa koko ajan, mikä on mahdollistanut sen, että kirjanpitäjällä menee nykyään vähemmän aikaa varsinaisiin kirjauksiin ja aikaa jää enemmän asiakkaiden tapaamiseen ja neuvomiseen.

2010

Vuonna 2010 perustettu Greenstep on esimerkki tilitoimistosta, jossa on alusta asti päätetty, että yrityksen toimintaa tulee hoitaa mahdollisimman pitkälle sähköisesti. Kirjanpitäjän ammattiin liitetään usein mielikuva työhuoneesta täynnä mappeja ja kansioita ja niiden seassa istuvasta kirjanpitäjästä, mutta nykyään kirjanpitäjä löytyy usein muualta kuin työpöydän äärestä. Mappeja ei käytetä enää ollenkaan ja verkon kautta toimiva kirjanpito-ohjelma mahdollistaa työn tekemisen myös toimiston ulkopuolella. Työn tehostamisen lisäksi sähköinen kirjanpito mahdollistaa kirjanpidon reaaliaikaisen tarkastelun myös asiakkaan puolelta.



    2020

    Etätyöstä tuli vuonna 2020 taloushallintoalallakin uusi normaali – olosuhteiden pakosta – ja koska järjestelmät sen sallivat ja yhteydet toimivat, monet ovat valinneet työpaikaksi kodin ja käyvät toimistolla vain satunnaisesti. Aikaa ei kulu työmatkoihin, voi olla fyysisesti läsnä kun lapset tulevat koulusta eikä lemmikkieläinten tarvitse olla pitkiä päiviä yksin kotona. On todettu, että työ on ihan yhtä tehokasta etänä kuin toimistolla, monesti jopa tehokkaampaa.

    "Etätyössä on siis paljon hyvää, mutta siitä jää puuttumaan työkavereiden todellinen kohtaaminen: yhteiset lounashetket tai kahvitauot, jolloin voi päivitellä maailman menoa ja keksiä yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, tilaisuudet kertoa huolista, saada neuvoja, mahdollisuudet kuulla vihjeitä hyvistä konserteista/leffoista/näytelmistä/kirjoista - ja tietysti ne ihmisten kohtaamishetkessä syntyvät ajatukset ja ideat, jotka auttavat työssä eteenpäin. Mehän olemme laumaeläimiä ja vahvuutemme liittyy nimenomaan kykyyn tehdä yhteistyötä, voidaksemme hyvin me tarvitsemme toisten ihmisten läsnäoloa", Ulla Åman summaa.


    Lähteet:

    Ulla Åmanin haastattelu

    www.verkkoviesti.net