Ajankohtaista osakeyhtiön varojenjaosta

Osakeyhtiö voi jakaa omaa pääomaa monella tavalla. Useimmiten varojen jakaminen tapahtuu osingonjaon muodossa, kun yhtiöön kertyneitä voittovaroja jaetaan omistajille. Yhtiöön sijoitettuja varoja voidaan myös palauttaa osakkeenomistajille pääomanpalautuksena.

Osakeyhtiölain (OYL) 13 luvun mukaan yhtiön varoja voidaan jakaa osakkeenomistajille vain sen mukaan kuin OYL:ssä säädetään. Vapaan oman pääoman jako voi tapahtua

• voitonjaon muodossa (osinkona), tai
• varojen jakamisena vapaan oman pääoman rahastosta, käytännössä yleensä sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta (svop-rahasto).

Osakeyhtiöllä on myös muita tapoja jakaa varoja osakkeenomistajille, kuten alentamalla osakepääomaa (sidotun oman pääoman alentaminen) OYL 14 luvun mukaisesti, hankkimalla tai lunastamalla omia osakkeita OYL 3 ja 15 lukujen mukaisesti sekä purkamalla tai poistamalla yhtiö rekisteristä OYL 20 luvun mukaisesti.

Osakeyhtiölain mukainen päätöksentekomenettely

Osakeyhtiölain mukaan varojen jakamisesta tai hallituksen valtuuttamisesta varojen jakamiseen päätetään aina yhtiökokouksessa. Yhtiökokouksen varojenjakopäätöksessä on määrättävä jaon määrästä ja siitä, onko kysymys voiton eli osingon jakamisesta, vai jaetaanko varoja svop-rahastosta (tai jostakin muusta vapaan oman pääoman rahastosta). Yhtiökokouksen valtuutuspäätöksessä on määrättävä jaon enimmäismäärä ja se, minkä vapaan oman pääoman erän jakamista valtuutus koskee. Valtuutus voi olla voimassa enintään seuraavan varsinaisen yhtiökokouksen alkuun.

Varojen jakamisen tulee perustua viimeksi vahvistettuun tilinpäätökseen. Jos yhtiössä on lain tai yhtiöjärjestyksen mukaan velvollisuus valita tilintarkastaja, tilinpäätöksen on oltava ennen vahvistamista tilintarkastettu. Lisäksi varojen jaossa on otettava huomioon tilinpäätöksen laatimisen jälkeen yhtiön taloudellisessa asemassa tapahtuneet olennaiset muutokset.

Lain perustelujen mukaan edellä sanottu tarkoittaa muun muassa sitä, että tilikauden päättymisen jälkeen tapahtunut vapaan oman pääoman väheneminen vähentää jakoon käytettävissä olevaa määrää. Mahdollista lisääntynyttä vapaata omaa pääomaa ei kuitenkaan voida jakaa, ellei sitä ennen vahvisteta tilinpäätöstä, josta lisääntynyt vapaan oman pääoman määrä on havaittavissa. Jos yhtiö haluaa siis jakaa tilikauden aikana syntynyttä tulosta väliosinkona kesken tilikauden, on sen laadittava ns. välitilipäätös, joka tulee tarkastaa ja vahvistaa normaaliin tapaan (ylimääräisessä) yhtiökokouksessa.

Lisäksi varoja jaettaessa tulee OYL:n mukaan ottaa huomioon yhtiön maksukyky. Varoja ei saa jakaa, jos jaosta päätettäessä tiedetään tai pitäisi tietää yhtiön olevan maksukyvytön tai jaon aiheuttavan maksukyvyttömyyden. Lain perustelujen mukaan yhtiön maksukykyä koskeva arviointi on tehtävä mahdollisimman lähellä jakopäätöstä.

Yhtiön maksukyky huomioiden yhtiö saa jakaa vapaan oman pääoman, josta on vähennetty yhtiöjärjestyksen mukaan jakamatta jätettävät varat sekä määrä, joka on kehitysmenona merkitty taseeseen kirjanpitolain mukaisesti.

Osinkoa vai svop-palautusta – varojenjako verotuksessa

OYL on varojenjaon suhteen hieman sallivampi ja joustavampi kuin verolainsäädäntö, ja siksi OYL:n näkökulmasta ei olekaan suurta merkitystä, mistä oman pääoman erästä varoja jaetaan. Verotuksessa varojenjakoa käsitellään ensisijaisesti osingonjakona. Listaamattoman yhtiön varojenjakoa voidaan kuitenkin tiettyjen edellytysten täyttyessä käsitellä verotuksessa myös luovutuksena verotettavana pääomanpalautuksena, jonka verokohtelu poikkeaa merkittävästi osingonjaon verotuksesta. Näin ollen osakkeenomistajan verokohtelun kannalta voi olla iso merkitys, mitä jakokelpoisia varoja hän saa. Yleensä merkitys on suurin henkilöosakkailla, joiden saamat osingot eivät ole verovapaita.

Käytännössä luovutuksena verotettava varojenjako tarkoittaa sitä, että saatua pääomanpalautusta vastaan vähennetään verovelvollisen osakkeiden verotuksen hankintamenoa ”euro eurosta”. Tämä mahdollistaa svop-rahastoon tehdyn sijoituksen palauttamisen verovelvolliselle ilman välitöntä veroseuraamusta, mikäli palautettava määrä ei ylitä osakkeiden hankintamenoa.

Varojenjako voidaan verottaa osakkaan verotuksessa luovutuksena, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

• Verovelvolliselle palautetaan hänen itsensä tekemä pääomansijoitus.
• Pääomansijoituksesta on varojen jakohetkellä kulunut enintään 10 vuotta.
• Verovelvollinen esittää luotettavan selvityksen näiden kahden edellytyksen täyttymisestä ja vaatimuksen varojenjaon verottamisesta luovutuksena.

Osakkaan varojenjaon verotuksen näkökulmasta erityisiä tulkinnallisia tilanteita liittyy mm. varojen jakamiseen yritysjärjestelyn yhteydessä muodostuneesta svop-rahastosta, sillä kaikkia yritysjärjestelyitä ei kohdella tässä mielessä samalla tavalla. Lisäksi erityistä huomiota tulee kiinnittää tilanteeseen, jossa svop-sijoituksia on tehty useiden vuosien ajan ja osa sijoituksista on tehty yli 10 vuotta sitten. Mainitun 10 vuoden aikarajan jälkeen varojenjako on verotuksessa aina osinkoa. Tämän aikarajan lähestyessä onkin viimeistään hyvä suorittaa tarvittaessa veroasiantuntijan kanssa tarkastelu siitä, olisiko voittovarojen jakamisen sijaan perusteltua jakaa varoja svop-rahastosta. Toisaalta myös uusien svop-sijoitusten käsittelyyn kirjanpidossa kannattaa kiinnittää huomioita, jos halutaan mahdollistaa verotehokas varojenjako tulevaisuudessa.

Myös varoja jakavan yhtiön hallinnollisten velvoitteiden näkökulmasta on tärkeää ymmärtää ero velvoitteissa osinkona verotettavan varojenjaon ja luovutuksena verotettavan pääomanpalautuksen välillä. Jos varoja svop-rahastosta jakavan yhtiön osakkaana on luonnollisia henkilöitä, tulee varoja jakavan yhtiön ennakonpidätysvelvollisuuden vuoksi selvittää, onko kyse osinkona verotettavasta varojenjaosta, vai täyttyvätkö edellytykset luovutuksena verottamiselle, jolloin ennakonpidätysvelvollisuutta ei ole.

Mikäli varojenjakoa koskevat yhtiöoikeudelliset sudenkuopat tai verotukselliset riskit ja suunnittelumahdollisuudet herättävät kysymyksiä, olethan yhteydessä Greenstepin asiantuntijoihin Leenaan ja Riikkaan!