Siirry sisältöön Enter

7 tapaa integroida vastuullisuus taloussuunnitteluun

Tämä on käytännön jatko-osa artikkelillemme Vastuullinen talousjohtaminen – mitä se oikeasti tarkoittaa? – jossa käsittelimme, miksi vastuullisuus kuuluu talousjohtajan agendalle. Tässä osassa siirrymme konkretiaan.

Sääntely kiristyy, rahoittajat kysyvät enemmän tietoja ja vastuullisuuden taloudelliset vaikutukset alkavat näkyä suoraan tuloslaskelmassa. Taloushallinto ei voi enää pitää tätä sivuseikkana.

Hyvä uutinen: muutos ei vaadi uusia välineitä tai uutta osaamista. Se vaatii vain sen, että olemassa olevia välineitä – budjetointia, ennustamista, skenaariosuunnittelua – aletaan soveltaa myös vastuullisuuteen. Tässä seitsemän konkreettista tapaa tehdä se.

1. Kytke vastuullisuustavoitteet taloudellisiin tavoitteisiin

Monella yrityksellä on kunnianhimoiset vastuullisuustavoitteet – hiilineutraalius 2040 mennessä, päästöt puoleen vuoteen 2030 – mutta vuosibudjetti laaditaan ilman yhtäkään niihin liittyvää budjettiriviä.

Tavoite ilman rahaa on toivomus. Vastuullisuuden integroiminen taloussuunnitteluun tarkoittaa, että siihen suhtaudutaan kuten mihin tahansa strategiseen prioriteettiin: sille annetaan budjetti, omistaja ja liiketoimintaperuste.

  • Lisää vastuullisuusinvestoinnit nimettynä rivinä vuosibudjettiin – esimerkiksi energiatehokkuushankkeet, vihreä teknologia, toimittajaohjelmat ja koulutus.
  • Erota kertaluontoiset kustannukset (kuten aurinkopaneelien asennus) toistuvista (kuten vuosittaiset auditoinnit tai päästökompensaatiot), jotta kokonaiskuva on selkeä.
  • Rakenna yksinkertaiset liiketoimintaperusteet: mitä investointi maksaa, ja mitä se säästää tai suojaa pidemmällä aikavälillä?

Vastuullisuus ilman budjettia on toivelista. Kun sille on oma budjettirivi, siitä tulee oikea sitoumus.

2. Ota vastuullisuuskustannukset mukaan ennusteisiin

Päästöverot, nousevat energiahinnat, uusi sääntely – nämä eivät ole kaukaisia riskejä. Ne vaikuttavat jo nyt monien toimialojen katteisiin, ja suunta on selvä.

Taloushallinto, joka pysyy muutoksen edellä, käsittelee vastuullisuutta ennustemalliensa yhtenä muuttujana, ei erillisenä asiana.

  • Mallinna muutamia päästöhintaskenaarioita (matala, keskitaso, korkea) ja arvioi, miten kukin vaikuttaa katteisiin liiketoimintayksikön tai maantieteellisen alueen mukaan.
  • Huomioi tulevan sääntelyn kustannukset etukäteen: CSRD-vaatimusten noudattaminen,  toimitusketjun due diligence, tuotteiden merkintävaatimukset. Lue lisää: EU:n uudet vastuullisuusaloitteet – ota nämä huomioon
  • Mieti, miten toimittajiin kohdistuva vastuullisuuspaine heijastuu omiin kustannuksiisi ja toimitusvarmuuteesi.

Ennuste, joka sivuuttaa vastuullisuuskustannukset, ei ole vielä väärässä – se vain odottaa hetkeään.

3. Kytke vastuullisuus suoritusmittareihin

Kun ihmiset mitataan pelkästään taloudellisilla tuloksilla, vastuullisuustavoitteet häviävät lyhyen aikavälin paineelle aina. Se ei ole kulttuuriongelma, se on rakenteen ongelma.

Ratkaisu on suoraviivainen: ota mukaan muutama vastuullisuusmittari siihen, miten tiimejä ja johtajia arvioidaan.

  • Lisää yksi tai kaksi ESG-mittaria johdon bonussuunnitelmiin: esimerkiksi päästövähennystavoite tai toimittajien vaatimustenmukaisuusaste.
  • Sisällytä vastuullisuusmittarit liiketoimintayksikköjen tuloskortteihin tavallisten talous- ja operatiivisten lukujen rinnalle.
  • Pidä mittarit konkreettisina ja mitattavina. Epämääräisiä tavoitteita on helppo sivuuttaa, vaikea johtaa ja mahdoton palkita oikeudenmukaisesti.

Sitä johdetaan, mitä mitataan. Kun vastuullisuudella on paikkansa tuloskortilla, siitä lakkaa olemasta valinnaista.

4. Hyödynnä skenaariosuunnittelua vastuullisuusriskeihin

Skenaariosuunnittelu kysyy: mitä tapahtuisi liiketoiminnallemme, jos olosuhteet muuttuisivat merkittävästi? Se on jo vakiintunut talousjohtamisen työkalu esimerkiksi korkomuutosten ja valuuttariskien hallintaan. Vastuullisuusriskit ansaitsevat saman kohtelun.

Pohdi kysymyksiä kuten: Mitä jos päästöverot kaksinkertaistuvat viiden vuoden sisällä? Mitä jos keskeinen toimittaja ei läpäise uutta EU:n due diligence -auditointia? Mitä jos sään ääri-ilmiö häiritsee logistiikkaamme kuukauden ajan?

  • Muunna jokainen skenaario taloudellisiksi vaikutuksiksi: vaikutus liikevaihtoon, katteisiin, kassavirtaan tai pääomatarpeisiin.
  • Käytä tuloksia tunnistamaan suurimmat riskialttiudet ja kohteet, joissa varhainen toiminta vähentäisi riskiä eniten.

Täydellisiä ennusteita ei tarvita. Tärkeää on, että suunnitellaan etukäteen, mitä tehdään jos asiat menevät pieleen.

5. Ota vastuullisuus mukaan investointipäätöksiin

Kun arvioidaan suurta investointia, perinteinen kysymys on: mikä on tuotto? Yhä useammat organisaatiot lisäävät rinnalle toisen kysymyksen: mikä on vastuullisuusvaikutus, ja mitä se tarkoittaa investoinnin pitkän aikavälin arvon kannalta?

Korkean hiili-intensiteetin omaisuuserät kohtaavat kasvavassa määrin korkeampia käyttökustannuksia, tiukempaa sääntelyä ja heikompaa jälleenmyyntiarvoa. Tämän sivuuttaminen investointipäätöksissä on selvä sokea piste.

  • Lisää vastuullisuusnäkökulma investointilaskelmiin – energiankulutus, hiilijalanjälki, elinkaaren aikaiset vaatimustenmukaisuuskustannukset.
  • Sovella ESG-due diligenceä yritysostoihin ja kumppanuuksiin aivan kuten taloudellista ja juridista due diligenceä.
  • Harkitse, tukeeko investointi pitkän aikavälin vastuullisuussitoumuksiasi vai onko se niiden kanssa ristiriidassa.

Ilman vastuullisuusnäkökulmaa tehty investointi voi näyttää hyvältä tänään ja osoittautua taakaksi huomenna.

6. Yhdistä vastuullisuus- ja talousdata

Yksi suurimmista käytännön esteistä on data. Useimmissa organisaatioissa vastuullisuusdata elää taulukkolaskentaohjelmissa, erillisissä järjestelmissä tai yksittäisten tiimien hallussa – irrallaan talousraportoinnin datasta.

Kun data ei ole yhteydessä toisiinsa, vastuullisuutta ei voi kunnolla suunnitella, johtaa tai raportoida. Se jää siiloon.

  • Tuo ESG-mittarit – energiankulutus, päästöt, jäte, HR-luvut – samaan tietoinfrastruktuuriin talousraportoinnin kanssa.
  • Sovella samoja datalaatustandardeja vastuullisuuslukuihin kuin talouslukuihin: selkeä omistajuus, validointi ja auditointipolku.
  • Rakenna yhdistettyjä dashboardeja, joista johto näkee taloudellisen ja vastuullisuussuorituksen yhdessä näkymässä – ei kahdessa erillisessä raportissa.

Hyvät päätökset vaativat hyvää dataa. Jos vastuullisuusdataan ei luoteta, sitä ei myöskään käytetä.

7. Seuraa vastuullisuutta säännöllisesti, ei vain kerran vuodessa

Vuosittainen vastuullisuusraportti palvelee ulkoista yleisöä. Sisäiseen johtamiseen se ei riitä. Kun vuosiloppuraportti julkaistaan, data on kuukausia vanhaa – ja havaittuihin ongelmiin voidaan tarttua vasta vuoden päästä. Vastuullisuuden tehokas johtaminen edellyttää, että sitä seurataan samalla syklillä kuin taloudellista suoritusta: kuukausittain tai kvartaaleittain.

  • Sisällytä tärkeimmät vastuullisuusmittarit kuukausi- tai kvartaaliraportteihin taloustulosten rinnalle.
  • Rakenna dashboardit, jotka antavat liiketoimintajohtajille lähes reaaliaikaisen näkymän oman alueensa vastuullisuussuoritukseen.
  • Hyödynnä jatkuvia vastuullisuuskatsauksia ongelmien varhaiseen havaitsemiseen, suunnitelmien päivittämiseen ja päivitettyjen oletusten viemiseen takaisin talousennusteisiin.

Vastuullisuuden johtaminen kerran vuodessa on kuin kassavirran johtaminen kerran vuodessa. Välissä voi mennä paljon pieleen.

Vastuullisuus on jo talouskysymys

Edellä pysyvät yritykset eivät tee mitään mullistavaa. Ne soveltavat samaa lähestymistapaa, jota ne jo käyttävät taloussuunnittelussa – budjetit, ennusteet, mittarit, skenaariosuunnittelu, datan laatu – myös vastuullisuuteen.

Se ei vaadi täydellistä muutosta. Se alkaa muutamalla tietoisella päätöksellä: vastuullisuudelle annetaan budjettirivi, se otetaan mukaan ennusteisiin, se lisätään tuloskortteihin ja sitä seurataan säännöllisesti.

Kysymys ei ole siitä, vaikuttaako vastuullisuus taloudelliseen suoritukseen: se vaikuttaa jo. Kysymys on siitä, suunnitellaanko siihen etukäteen – vai reagoidaanko vasta kun se tulee eteen.