Vastuullinen talousjohtaminen – mitä se käytännössä tarkoittaa?
Päästösääntely kiristyy, toimitusketjujen kustannukset nousevat ja institutionaaliset sijoittajat vaativat yhä enemmän näyttöä ESG-hallinnosta. Nämä ovat konkreettisia taloudellisia muuttujia – mutta ne puuttuvat useimpien yritysten talousmalleista. Tässä artikkelissa käymme läpi, mitä vastuullinen talousjohtaminen oikeasti tarkoittaa ja mitä se vaatii talousjohtajalta käytännössä.
Kun puhe kääntyy vastuulliseen talousjohtamiseen, katse kohdistuu yleensä vastuullisuustiimiin. Se on ymmärrettävää – mutta väärä suunta.
Kyse on pohjimmiltaan siitä, miten taloudellisia päätöksiä tehdään: rehellisesti, läpinäkyvästi ja pidemmällä aikajänteellä kuin vain seuraavaan tilinpäätökseen. Ja se on talousjohtajan tonttia.
Missä mennään tällä hetkellä
Monet yritykset tekevät vastuullisuusraportointia – suuremmat yritykset pakollista CSRD-raportointia, ja pienemmät mahdollisesti VSME-raportointia. Monilla on ESG-tavoitteita. Taloushallinnon rooli rajoittuu kuitenkin useimmiten lukujen toimittamiseen raporttia varten.
Tämä on vastuullista raportointia – mutta ei vielä vastuullista talousjohtamista, vaikka niitä usein käsitelläänkin samana asiana.
Vastuullinen talousjohtaminen tarkoittaa, että taloudelliset päätökset itsessään heijastavat yrityksen koko tilannetta: miten pääomaa allokoidaan, mitä riskejä hinnoitellaan ja kuinka pitkälle suunnittelu todella ulottuu – myös silloin, kun asiat ovat epävarmoja tai niiden vaikutus ei vielä näy tuloslaskelmassa.
Tässä useimmilla taloustoiminnoilla on kehittämisen varaa. Ei arvojen suhteen, vaan analyyttisen tarkkuuden suhteen.
Riski, joka ei näy laskelmissa
Otetaan konkreettinen esimerkki.
Yrityksen toimitusketju tuottaa merkittävän määrän päästöjä. Se tiedetään, se on mitattavissa, ja on hyvin todennäköistä, että kiristyvä päästösääntely tekee siitä suoran kustannuserän viiden vuoden sisällä – esimerkiksi päästömaksujen tai pakollisten kompensaatioiden muodossa. Silti tämä ei näy taloudellisessa mallissa. Se on kestävyysraportissa, johon taloushallinto on osallistunut ja jonka se on sen jälkeen sivuuttanut.
Kyse on yksinkertaisesti siitä, että ennuste ei vastaa todellisuutta. Ja sama aukko toistuu muuallakin:
- ilmastomuutos tekee toimitusketjuista epävakaampia,
- työnantajamaine vaikuttaa siihen kuinka kalliiksi rekrytointi tulee, ja
- heikko ESG-hallinto nostaa pääomakustannuksia sijoittajien silmissä.
Nämä kaikki ovat taloudellisia muuttujia siinä missä muutkin. Jos niitä ei oteta mukaan malliin, ne eivät häviä – ne vain tulevat yllätyksenä.
Talousjohtaja, joka ottaa nämä riskit mukaan malliin, tekee työnsä huolellisesti.
Mitä muuttuu, kun taloushallinto lähtee mukaan täysipainoisesti
Muutos ei vaadi suurta uudistusta, ja ehkä siksi se niin usein jää tekemättä. Kyse on lähinnä siitä, mitkä asiat otetaan osaksi tavallista suunnittelua.
- Pitkän aikavälin mallissa pitäisi olla realistinen arvio siitä, mitä kiristyvä päästösääntely maksaa – ei vain muodollisuuden vuoksi lisätty worst-case.
- ESG-kriteerien pitäisi olla mukana investointiprosessissa alusta asti eikä jälkikäteen lisättynä kerroksena.
- Riskienhallinnan pitäisi nojata tämän päivän todellisuuteen eikä oletuksiin, jotka olivat ajankohtaisia viisi vuotta sitten.
Käytännössä kyse on asenteesta: onko kestävyys asia, jota raportoidaan – vai asia, joka otetaan huomioon kun tehdään päätöksiä?
Pitkän aikavälin suunnittelun sudenkuoppa
Pitkän aikavälin suunnittelu on se alue, jossa vastuullinen talousjohtaminen näkyy selvimmin käytännössä – ja jossa useimmilla organisaatioilla on eniten kehitettävää.
Taloushallinto on perinteisesti rakentunut vuosisyklin ympärille: tilinpäätös, raportti ulos, ennuste päivitetään. Se on toimiva rytmi päivittäiseen tekemiseen, mutta se ei riitä päätöksiin, joiden seuraukset näkyvät vasta vuosien päästä. Ja juuri nämä päätökset ratkaisevat, millaisessa kunnossa yritys on pidemmällä aikavälillä.
Konkreettisesti tämä tarkoittaa muutamaa asiaa:
- Skenaarioita pitää rakentaa myös ikävien oletusten pohjalta – ei vain niiden, jotka saavat suunnitelman näyttämään hyvältä.
- Pääomantarpeista pitää puhua hallitukselle riittävän ajoissa, ei vasta budjettipalaverin alla.
- Pitkän aikavälin suunnitelmissa tulee pitää kiinni realismista myös silloin, kun on painetta maalata valoisampaa kuvaa kuin mihin luvut oikeastaan oikeuttavat.
Mistä oikeasti on kyse
Talousjohtajan tärkein tehtävä on varmistaa, että hallituksella, sijoittajilla ja koko organisaatiolla on käytössään mahdollisimman totuudenmukainen kuva yrityksen tilanteesta. Se kuulostaa itsestäänselvyydeltä – mutta on vaikea toteuttaa, kun ilmastoriskit, sääntelykehitys ja pitkän aikavälin pääomatarpeet elävät edelleen erillään varsinaisesta taloussuunnittelusta.
Vastuullinen talousjohtaminen ei ole uusi viitekehys eikä projekti, jolle pitää varata budjetti. Se kuvaa sitä, mitä hyvä talousjohtajuus on aina tarkoittanut: rehellistä, läpinäkyvää ja tulevaisuutta katsovaa päätöksentekoa.
Useimmat talousjohtajat allekirjoittavat tämän heti. Kysymys kuuluukin: näkyykö se sitten myös siinä, miten toiminto oikeasti on järjestetty?
Vastuullisuuden integroiminen talousjohtamiseen alkaa konkreettisista päätöksistä. Lue seuraava artikkelimme: 7 tapaa integroida vastuullisuus taloussuunnitteluun, jossa käymme läpi käytännön keinot muutoksen tekemiseen.
