Mitä tapahtuu, jos Omnibus-ehdotus toteutuu? Kaksi skenaariota yrityksille

Kestävyysraportointi on elänyt muutoksessa koko olemassaolonsa ajan. Viime vuosina rummutettiin EU:sta tulevaa vastuullisuusraportoinnin direktiiviä, joka muuttaisi raportoinnin pakolliseksi suurelle osalle yrityksiä, jotta yrityksiä pystyttäisiin tulevaisuudessa aidosti vertailemaan vastuullisuuden saralla, kun raportointi olisi yhdenmukaista. Kun direktiivi ja raportointistandardi vihdoin julkaistiin, yritykset tarttuivat innolla työhön ja eri alojen asiantuntijat kouluttautuivat vastuullisuusasiantuntijoiksi.

• Helmikuussa EU kuitenkin ehdotti raportoivien yritysten määrän rajoittamista sekä raportoinnin helpottamista Omnibus-aloitteessaan. Yhtäkkiä ehdotetaankin, että suuri osa yrityksistä vapautetaan vastuullisuusraportoinnin piiristä, Kiviniemi kertoo.

• Huhtikuun alussa olemme saaneet kuulla, että kahden vuoden lykkäys toteutuu eli yritysten, joiden piti raportoida jo tämän vuoden datasta ensi vuoden alussa saavatkin kaksi lisävuotta aikaa valmistella raportointiaan.

Tällä hetkellä Suomessa ja EU-alueella on suuri joukko yrityksiä, jotka eivät ole varmoja, miten suhtautua näihin muutoksiin, tai onko odotettavissa vielä muita muutoksia. Osa yrityksistä on jatkanut vakaasti nykyisen CSRD:n ja ESRS:n viitoittamalla tiellä, kun taas toiset ovat lyöneet jarrut pohjaan.

Mutta mitä tällaisessa tilanteessa kannattaisi aidosti tehdä, ja onko asioita, joita kannattaa edistää riippumatta EU:n sääntelyistä?

Ajatusta lähdettiin työstämään eri skenaarioiden kautta. Analyysin pohjana on käytetty työ- ja elinkeinoministeriön johtavan asiantuntijan Timo Kaisanlahden kirjoittamaa artikkelia.

Skenaario 1. Ehdotus pysyy sellaisenaan

Ensimmäisessä skenaariossa ehdotus pysyy sellaisenaan.

Mitä tämä tarkoittaisi käytännössä?

Ne yritykset, joiden henkilöstömäärä on tai ylittää 1000 henkeä, jatkavat raportoinnin kehittämistä. Yritykset ovat saaneet EU:lta 2 vuotta lisäaikaa kehittää raportointiaan. He kuitenkin joutuisivat kuumeisesti odottamaan lisätietoja, miten kestävyysraportoinnin standardia (ESRS) tullaan yksinkertaistamaan.

• Suuri osa kyseisen kokoluokan yrityksistä on jo tehnyt olennaisuusanalyysin ja ehkä jopa GAP analyysin. Heillä on siis nykyisen ESRS standardin pohjalta hyvä käsitys mitä dataa tai toimintaperiaatteita raportointi heiltä edellyttää kehitettäväksi.

• Ehdotuksen pysyessä sellaisenaan, perusmetriikat tulisivat varmasti pysymään samoina esimerkiksi ilmastonmuutokseen ja henkilöstömetriikkaan liittyen.

• Ehdotuksessa puhutaan vähiten tärkeiden datapisteiden poistamisesta, kvantitatiivisten datapisteiden priorisoimisesta ja vapaaehtoisten ja pakollisten datapisteiden välisen eron selkeyttämisestä.

Miten tulisi toimia?

Kiviniemi ehdottaa, että yrityksen kannattaa laatia pitkän aikavälin suunnitelma ja kirkastaa yhtiön tahtotila. Mikä on yhtiön oma tavoite vastuullisuuden tiimoilta, mikä on kunnianhimo ensimmäisen raportin julkaisemiselle, ja miten vastuullisuusraportointia lähdetään kehittämään?

• Tavoite voi olla julkaista ensimmäinen vastuullisuusraportti vasta, kun laillinen velvollisuus astuu voimaan vuonna 2027. Toisaalta monissa yrityksissä voi olla kunnianhimoa julkaista ensimmäinen vastuullisuusraportti aiemmin määritetyn aikataulun mukaisesti. Kunnianhimo määrää kehitystoimenpiteiden tahdin, Kiviniemi toteaa.

Mikäli vastuullisuusraportointi muutetaan ESRS:n mukaiseksi aiemman tavoitteen mukaisesti tältä vuodelta, on tärkeää jatkaa työtä selkeiden datapisteiden ja tiedonantovaatimusten osalta jo odotteluaikana – ennen, kuin Omnibus-paketti on mahdollisesti maalissa ja uusi ESRS julkaistuna.

Myös ensimmäisen vastuullisuusraportin julkaisua viivästyttävien yrityksien ei kannata laittaa jarruja kaikilta osin pohjaan, vaan esimerkiksi kehittää henkilöstömetriikkaa, hiilijalanjälkilaskentaa, tehdä siirtymäsuunnitelma ja ilmastoriskiarvio vuoden 2025 aikana.

Skenaario 2: Ehdotuksen rajamäärää vielä lasketaan

Toinen skenaario olisi se, että Omnibus-ehdotus menee läpi, mutta yrityskokoa pienennetään.

Nykyisessä ehdotuksessa esitetään raportointivelvollisuuden rajaaminen vain suuriin yrityksiin, jotka työllistävät vähintään 1000 henkilöä, mutta jossain spekulaatioissa on pohdittu, tuleeko 1000 työntekijän raja vielä laskemaan.

Mitä tämä tarkoittaisi käytännössä?

Yritykset, jotka ovat 500–1000 työntekijän välimaastossa, eivät vielä täysin uskalla huokaista helpotuksesta sen suhteen, että ovat varmasti pakollisen raportoinnin ulkopuolella.

Suurin osa tämän kokoluokan yrityksistä on hämillään, mitä heidän tulisi jatkossa tehdä vastuullisuustyön suhteen.

Miten tulisi toimia?

• Yksi vaihtoehto on toki odottaa mitä EU loppujen lopuksi päättää rajoista, mutta toinen vaihtoehto on aloittaa raportointi VSME-viitekehyksen mukaisesti, Kiviniemi kertoo.

Kiviniemi muistuttaa, että tämän kokoluokan yritykset ovat joka tapauksessa niitä yrityksiä, joita vastuullisuusraportointi arvoketjunäkökulmasta tulee olemaan relevanttia myös ilman CSRD-velvoitetta.

VSME tarjoaa selkeän viitekehyksen raportoinnille. Kun suuri olennaisuusanalyysityö on jo suurella osalla tämän kokoluokan yrityksistä tehty, voidaan työtä hyödyntää suoraan VSME-raportoinnin yhteydessä.

• Mikäli lopullisessa päätöksessä raja tosiaan olisi vaikkapa se 500 työntekijää, yrityksellä olisi kuitenkin 2 vuotta muuttaa VSME-raporttinsa ESRS-raportiksi. Tällöin VSME-raportoinnin yhteydessä on kuitenkin voitu jo kehittää omia käytänteitä raportointiin, ja hioa prosesseja taklaamaan myös monimutkaisempi ESRS-kehikko, Kiviniemi kiteyttää.

Yritykset, jotka ovat suurella todennäköisyydellä jäämässä raportoinnin ulkopuolelle uuden ehdotuksen mukaisesti, mutta ovat tehneet jo kahdensuuntaisen olennaisuusarvioinnin työn, voivat ehdottomasti jatkaa kestävyysmatkaansa vapaaehtoisen vastuullisuusraportoinnin parissa.

Vastuullisuustyön kehittäminen yrityksissä ei jatkossakaan tule olemaan pelkästään lakisääteiden kestävyysraportointidirektiivin varassa. Muu lainsäädäntö tähtää vahvasti esimerkiksi vihreän energian edistämiseen ja kestävämpään kuluttamiseen. Useat eri direktiivit ja lainsäädännöt ohjaavat yrityksiä kehittämään organisaatiota vastuullisempaan suuntaan. Jatkossa suurin osa yrityksistä pystyykin itse päättämään kommunikoiko näistä toimenpiteistä ulospäin vai kehitetäänkö omaa toimintaa suomalaiseen tapaan kaikessa hiljaisuudessa.

Toimialasta riippuen EU:lla on myös muita vahvasti vastuullisuusteemaan liittyviä direktiivejä ja asetuksia, jotka vaativat yrityksissä prosessien kehittämistä.

Näitä ovat:

• Metsäkatodirektiivi. Tavoitteena on varmistaa, että tuotteet, joita myydään EU:n alueella eivät aiheuta metsäkatoa. Raaka-aineet, joita tämä koskee ovat nautakarja (mukaan lukien nahka), puu, soija, öljypalmu, kaakao, kahvi, kumi.

• Ekosuunnitteluasetus. Ilmoitusvelvollisuus myymättä jääneistä tuotteista, sekä digitaalinen tuotepassi, joka tuottaisi kuluttajien suuntaan jatkossa luotettavaa tietoa myös tuotteen vastuullisuudesta.

• Pakkaus- ja pakkausjäteasetus. Tähtää vastuullisiin ja kierrätettäviin pakkauksiin.

• Pakkotyöasetus. Tavoitteena on estää pakkotyönä valmistettujen tuotteiden pääsy EU:n markkinoille.

• Palkka-avoimuusdirektiivi. Tähtää siihen, että samasta työstä saadaan sama palkka.

• Green claims direktiivi. Jonka tarkoituksena on vaikeuttaa perättömien ympäristöväittämien julkaisua. Tämä tarkoittaa, että jatkossa kaikki ympäristöväittämät tulee pystyä näyttämään toteen tutkitun datan avulla.