Globalisaatio ja ja vastuullisuusriskit arvoketjussa

Kestävyysasiantuntijana olen nähnyt, miten globalisaatio vaikuttaa yritysten arvoketjuihin, aina alavirrasta ylävirtaan. Globalisaation myötä yritysten on navigoitava monimutkaisissa tuotannon, kaupan ja kulutuksen verkostoissa, jotka ulottuvat eri puolille maailmaa. Tämä luo sekä mahdollisuuksia että haasteita, erityisesti liittyen läpinäkyvyyteen, ympäristövaikutuksiin ja ihmisoikeuksiin.

Kansainväliset arvoketjut – mahdollisuudet ja riskit

Globaalit arvoketjut liittyvät taloudellisen globalisaation ja kansainvälisen kaupan dynamiikan ymmärtämiseen. Tämä tarkoittaa tuotannon, kaupan ja kulutuksen välisten yhteyksien analysointia erilaisten arvoketjujen kautta.

Arvoketjuanalyysi tarkoittaa niideenn osapuolten ja prosessien tunnistamista ja toiminnan ymmärtämistä, jotka liittyvät materiaalisten resurssien, rahoituksen ja tiedon virtaamiseen ostajien ja toimittajien välillä. Monet yritykset pohtivat, miten niiden arvoketju vaikuttaa ympäristöön ja sosiaalisiin näkökohtiin, mutta harvat tietävät, miltä todellinen vaikutus näyttää.

Teknologinen kehitys on tehnyt arvoketjuista entistä monimutkaisempia ja vaikeammin hallittavia, mikä on luonut uusia riskejä, jotka yritysten on otettava huomioon. Digitalisaation, automaation ja globalisaation muuttaessa tapaa, jolla yritykset tuottavat, jakelevat ja myyvät tuotteitaan ja palveluitaan, arvoketjuista on tullut hajanaisempia ja riippuvaisempia suuresta määrästä toimijoita, jotka ovat usein hajautuneet eri maantieteellisille alueille.

Tämä tarkoittaa, että yrityksillä ei enää ole täyttä hallintaa tai näkyvyyttä kaikkiin ketjun osiin. Näköalattomuus lisää haavoittuvuutta häiriöille, kuten kyberhyökkäyksille, toimitusviiveille, geopoliittisille konflikteille ja kestävyyteen liittyvien vaatimusten noudattamatta jättämiselle.

Näiden haasteiden hallitsemiseksi tarvitaan ennakoivampaa ja strategisempaa lähestymistapaa. Läpinäkyvyys, dataan perustuva analyysi ja tiivis yhteistyö toimittajien ja kumppaneiden kanssa ovat kriittisiä tekijöitä kestävän ja resilientin arvoketjun varmistamiseksi.

Vastuullisuusriskit arvoketjuissa

Yritykset voivat olla epäsuorasti yhteyksissä ihmisoikeusloukkauksiin ja ympäristövahinkoihin arvoketjujensa kautta. Esimerkiksi lapsityövoimaa ja ympäristön rappeutumista esiintyy usein arvoketjun alkupään varhaisissa vaiheissa.

Eri maissa on vaihtelevia lainsäädäntöjä työolojen ja ympäristönsuojelun osalta, kuten metsäkadon torjunnassa ja hiilidioksidipäästöjen sääntelyssä, mikä vaikeuttaa yritysten mahdollisuuksia varmistaa toimintansa eettisyys ja kestävyys.

Aiemmin osa näistä riskeistä jäi rankaisematta ja niitä hallittiin vapaaehtoisesti, mutta uudet lait ja säädökset ovat muuttaneet markkinoita. Yhä useammat yritykset käsittelevät näitä kysymyksiä järjestelmällisesti, mikä on lisännyt arvoketjujen läpinäkyvyyttä.

Läpinäkyvyyden lisääntyessä myös alihankkijoihin kohdistuva paine arvoketjuissa on kasvanut. Tämä paine on johtanut siihen, että yhä useampien yritysten on raportoitava pyydetyt tiedot, jotka usein tulevat arvoketjun ylemmistä osista sekä kansainvälisistä ja kansallisista laeista ja viitekehyksistä.

Uudet lakivaatimukset ajavat muutosta

Esimerkkejä uusista viitekehyksistä ja laeista ovat YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet (UNGP) sekä EU:n yritysvastuudirektiivi (Corporate Sustainability Due Diligence Directive). Nämä edellyttävät, että yritykset työskentelevät aktiivisemmin sosiaalisten ja ympäristökysymysten parissa ja varmistavat arvoketjujensa läpinäkyvyyden.

Näille viitekehyksille on yhteistä, että ne edellyttävät yrityksiä:

• Arvioimaan vaikutuksensa koko arvoketjussa
• Omistamaan oikeat työkalut ja prosessit sosiaalisten ja ympäristöriskien analysointiin
• Tarjoamaan tietoa, joka mahdollistaa jäljitettävyyden ja vastuullisuuden

Ihmisoikeuksiin liittyvä huolellisuusvelvoite (Human Rights Due Diligence, HRDD) edellyttää muun muassa, että yritykset arvioivat vaikutuksensa arvoketjussa. Yksi selkeä esimerkki on HRDD:n vaatimukset, joissa yritysten on pystyttävä osoittamaan vaikutuksensa arvoketjussa. Tämä edellyttää tehokkaita järjestelmiä liiketoimintasuhteiden kartoittamiseen ja riskien tunnistamiseen koko ketjun alueella.

OECD ja YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) ovat yhdessä kehittäneet OECD–FAO Guidance -ohjeistuksen, joka on kansainvälinen standardi vastuullisille maatalouden arvoketjuille. Se suosittelee, että kaikki arvoketjun alkupään toimittajat ottavat käyttöön fyysisen erottelun ja jäljitettävyyden. Arvoketjun loppupään yritysten, kuten vähittäiskauppiaiden ja valmistajien on siksi pystyttävä tunnistamaan arvoketjunsa alkupään toimittajat, mukaan lukien näiden toimittajien alkuperäalueet.

Kestävyysanalyysi on avain vastuullisuuteen

Olennaista työssäni kestävyyden asiantuntijana on auttaa yrityksiä tekemään arvoketjujensa kestävyysanalyysi. Tämä tarkoittaa sellaisten riskien tunnistamista ja analysointia, jotka voivat vaikuttaa arvoketjun vakauteen ja tehokkuuteen – taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti.

Toimitusketjun vastuullisuusriskit viittaavat mahdollisiin olosuhteisiin tai tapahtumiin, jotka liittyvät kestävyyteen ja voivat laukaista haitallisia reaktioita sidosryhmiltä toimitusketjun sisällä.

Nämä riskit voivat johtua esimerkiksi ympäristöongelmista, eettisistä ristiriidoista tai sääntelymuutoksista, mikä voi johtaa kielteisiin vaikutuksiin luottamuksessa, maineessa ja taloudellisessa tuloksessa. Oikeilla työkaluilla ja prosesseilla yritykset voivat saada tarkan kuvan liiketoimintasuhteistaan ja analysoida sosiaalisia ja ympäristöriskejä koko arvoketjussa.

Vastuullisten arvoketjujen liiketoimintahyödyt

• Lisääntynyt läpinäkyvyys ja luottamus: Näkyvyyden lisääminen koko arvoketjuun auttaa yrityksiä rakentamaan luottamusta asiakkaisiin ja sidosryhmiin osoittamalla vastuullisuutta toimittajien työoloista ja ympäristövaikutuksista.
• Kustannussäästöt: Tehokas arvoketjun hallinta voi tuoda kustannussäästöjä prosessien optimoinnin, jätteen vähentämisen ja resurssien käytön tehostamisen kautta.
• Kilpailuetu: Yritykset, jotka voivat osoittaa kestävät ja eettiset arvoketjut, voivat erottautua kilpailijoista ja houkutella asiakkaita, jotka arvostavat kestävyyttä.
• Lainsäädännön ja sääntelyn noudattaminen: Noudattamalla kansainvälisiä ja kansallisia kestävyysviitekehyksiä yritykset voivat varmistaa lakisääteisten vaatimusten täyttymisen ja välttää oikeudellisia ongelmia.

Neljä konkreettista askelta kestävyyteen liittyvien riskien vähentämiseksi

Tässä ovat suositukseni yrityksille, jotka haluavat vähentää kestävyyteen liittyviä riskejä ja luoda samalla pitkäaikaista arvoa:

1. Ota käyttöön jäljitettävyysjärjestelmät
   Seuraa tuotteita ja materiaaleja koko arvoketjussa tunnistaaksesi mahdolliset riskit ja ryhtyäksesi toimiin niiden lieventämiseksi.
2. Kouluta toimittajia
   Varmista, että kaikki toimittajat tuntevat yrityksen kestävyyteen liittyvät vaatimukset ja odotukset.
3. Tee säännöllisiä auditointeja
   Suorita säännöllisiä toimittaja-auditointeja varmistaaksesi kestävyyttä koskevien standardien noudattamisen.
4. Hyödynnä kestävyysertifikaatteja
   Sertifikaatit auttavat varmistamaan, että tuotteet ja materiaalit täyttävät kestävyyteen liittyvät vaatimukset.

Noudattamalla näitä askeleita yritykset voivat paitsi vähentää kestävyyteen liittyviä riskejä myös vahvistaa mainettaan ja luottamusta asiakkaiden ja sidosryhmien keskuudessa.