Luontojalanjälki – mitä siitä tulisi tietää?

Luonnonsuojelu globaalilla tasolla ei ole onnistunut turvaamaan luonnon monimuotoisuutta riittävällä tasolla.

Myös liike-elämä on herännyt tähän uhkaan. Esimerkiksi Maailman talousfoorumi WEF on tunnistanut luontokadon yhdeksi suurimmista taloutta uhkaavista uhista. Arvioiden mukaan yli 50 % maailman bruttokansantuotteesta on riippuvaisia luonnosta ja sen tarjoamista palveluista. Luontokato on siis riski käytännössä kaikelle liiketoiminnalle vähintäänkin arvoketjujen kautta. Tästä syystä myös rahoittajat ovat entistä kiinnostuneempia yrityksen luontovaikutuksista.

Euroopan Unionin biodiversiteettistrategia pyrkii luontokadon pysäyttämiseen vuoteen 2030 mennessä. Vaikka tämä on alkuperäistä tavoitetta 20 vuotta myöhemmin, pyrkii EU lieventämään haitallisia luontovaikutuksia ja vahvistamaan positiivisia vaikutuksia vihreän siirtymän sääntelyllä , johon lukeutuvat muun muassa EU-taksonomia (luokitusjärjestelmäasetus), CSRD-kestävyysraportointi sekä finanssialaa koskeva SFDR-tiedonantovelvoite. Esimerkiksi tämä kolmen pilarin sääntelypaketti pyrkii turvaamaan EU:n alaisen yritystoiminnan kestävyyttä, vähentämään haitallisia luontovaikutuksia ja turvaamaan rahoitusta luontoon ja ympäristöön positiivisesti vaikuttaville liiketoiminnoille.

Kansainvälinen luontopaneeli IPBES on nimennyt luontokadolle viisi ajuria. Näitä ajureita ovat maankäytön muutos, kasvihuonekaasupäästöt, saasteet, luonnonvarojen (yli)käyttö ja vieraslajien leviäminen.

Miten luontojalanjälki lasketaan?

Luontojalanjäljen laskentaan ei ole vielä olemassa yhtenäistä standardoitua menetelmää tai vakiintunutta mittayksikköä, eikä yksikään laskentamenetelmä vielä pysty mittaamaan kaikkia luontokadon ajureita. On kuitenkin olemassa useita mittareita, joiden avulla voidaan mitata luontoon kohdistuvia vaikutuksia. Esimerkiksi maankäytön muutoksen ja ilmastonmuutoksen mittaaminen selittää suurimman osan luontojalanjäljestä. Näin ollen yritykset, jotka ovat jo mitanneet hiilijalanjälkeään, ovat ehkä tietämättään laskeneet myös osaa luontojalanjäljestään.

Aivan kuten hiilijalanjäljestä, niin myös luontojalanjäljestä ison osan muodostavat hankitut tuotteet ja palvelut. Näiden valmistamiseen tarvitut mineraalit, raaka-aineet ja energia tuotetaan eri puolilla maailmaa. Luontojalanjälki on tyypillisesti laskennallinen keskiarvo: toiminta X tietyssä sijainnissa tuottaa laskennallisesti keskimäärin tällaiset Y luontovaikutukset. Luontokadon mittayksiköistä tunnetuimpia ovat keskimääräinen lajirunsaus MSA (mean species abundance) sekä potentiaalisesti hävinneiden lajien määrä, PDF (potentially disappeared fraction of species).

Miten yritys voi mitata luontojalanjälkeään?

Käytännössä yrityksissä kannattaa aloittaa oman liiketoiminnan luontovaikutusten kartoittaminen esimerkiksi nk. LEAP-mallilla, jossa:

1. LOCATE: paikallistetaan kytkökset luontoon eri maantieteissä ja arvoketjun eri vaiheissa

2. EVALUATE: arvioidaan riippuvuuksia ja vaikutuksia luontoon näillä alueilla

3. ASSESS: määritellään luontoon liittyviä riskejä ja mahdollisuuksia liiketoiminnassa

4. PREPARE: valmistaudutaan reagoimaan näihin riskeihin ja mahdollisuuksiin. Tämä pitää sisällään myös olennaisten luontoriippuvuuksien raportoinnin ulkoisesti sidosryhmille.

Luontovaikutusten ja luontojalanjäljen mittaamiseen on käytettävissä erilaisia työkaluja ja tietokantoja, joilla arvoketjuissa esiintyviin maailmanlaajuisiin vaikutuksiin pääsee käsiksi helpommin. Me Greenstepin vastuullisuuspalveluissa autamme yrityksesi liikkeellelähdössä näiden asioiden selvittämiseksi ja tiedon tuottamiseksi eri tarpeissa. Hahmotamme kytkökset sekä lainsäädännöllisesti velvoittaviin vaatimuksiin, että strategisesti olennaisiin riskeihin ja riippuvuuksiin. Tavoitteemme on, että jokaisella yrityksellä on lähivuosina oma luontostrategia kestävän kasvun turvaamiseksi.