Vastuullisuus oikeudellistuu – mitä se tarkoittaa?

EU:lla on perussopimuksiensa nojalla velvollisuus laatia lakeja, jotka tähtäävät kestävään kehitykseen. Tämä ilmenee erityisesti siten, että unionin lainsäädäntö pyrkii edistämään kestävää kehitystä samalla, kun se mahdollistaa sisämarkkinoiden toimivuuden.

Kestävää kehitystä ei ole unionissa määritelty, ja oikeustieteen näkökulmasta kestävyys onkin sangen monimutkainen käsite. Yleisin ja hyväksytyin määritelmä kestävälle kehitykselle on varmastikin Brundtlandin raportin määritelmä vuodelta 1987, jossa kestävä kehitys ”vastaa nykypäivän tarpeisiin vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuutta vastata omiin tarpeisiinsa”. Määritelmällä sovitetaan yhteen taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen kasvu.

Vuosituhannen alussa EU vahvisti kestävää kehitystä koskevan strategiansa, jota on tarkistettu aika ajoin. Strategiassa komissio myös määritteli yritysten yhteiskuntavastuun ”yritysten vastuuna omista yhteiskunnallisista vaikutuksistaan”. Miten tämä strategia näkyy käytännössä?

Taustalla EU:n tavoite tukea kestävää kehitystä kaikin tavoin

Koska EU:n komissio on tullut siihen tulokseen, etteivät yritykset omilla vastuullisuustoimillaan saavuta komission asettamia poliittisia kestävän kehityksen päämääriä, erityisesti nykyinen komissio on turvautunut lainsäädäntöön. Se on katsonut, että yritysten vastuuton liiketoiminta Euroopassa ja globaalisti hankintaketjuissa nähdään uhkana unionin perussopimusten ja kansainvälisten sopimusten, kuten Pariisin ilmastosopimuksen toteuttamisessa.

Siksi nykyinen komissio on tarttunut kestävyyteen ja vastuullisuuteen vihreän kehityksen ohjelmassaan, jonka pääpaino on erityisesti ilmastonmuutoksessa ja ympäristön pilaantumisessa. Tämä konkretisoituu kahdella tavalla:

• Ympäristö ymmärretään laajasti siten, että yritykset osana ympäristöä on otettu vastuullisuuden keskiöön. Liike-elämä ja laajemmin talous, jossa yritykset operoivat, ovat olennainen osa kestävää kehitystä.
• Suurin osa unionin kestävyysaloitteista liittyy jollain tavalla ilmastonmuutokseen. Tämä näkyy esimerkiksi Vihreän kehityksen ohjelmassa, jota markkinoidaan sloganilla ”Euroopasta ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa” tai vaikkapa kestävän rahoituksen painotuksilla.

Miten oikeudellistunut vastuullisuus näkyy yritystoiminnassa?

Varsinaista vastuullisuuslakia ei EU:ssa ole, mutta useista unionin jäsenmaista sellainen löytyy (esim. Saksa ja Ranska). Unionin vastuullisuuslainsäädäntö onkin enimmäkseen tuoteorientoitunutta, ja esimerkiksi mineraaleihin ja niiden kauppaan (konfliktimineraaliasetus), akkuihin ja paristoihin (akkudirektiivi) sekä tiettyihin muovia sisältäviin tuotteisiin (muovidirektiivi) kohdistuu unionitasoisia säädöksiä.

Sen sijaan kirjanpito ja raportointi ovat unionitasoisen yritysvastuuoikeuden ydintä, ja ne ovat osa EU:n kestävän rahoituksen hankkeita. Jo voimassa oleva taksonomia-asetus säätelee finanssialaa ja kestävää sijoittamista. Yritysten kestävyysraportointidirektiivi, CSRD, sisällyttää kestävyysraportoinnin osaksi yritysten toimintakertomusta, ja direktiivi velvoittaa asteittain erilaisia yrityksiä. Niiden erona on, että taksonomia velvoittaa yrityksiä raportoimaan kestävistä taloudellisista toiminnoistaan, ja CSRD puolestaan julkaisemaan tietoja kestävästä kehityksestä. Kestävän kehityksen tietoihin kuuluvat mm. yrityksen kestävän kehityksen strategian ja sen toimeenpanon kuvaus sekä siihen liittyvät mittarit.

Tulevaisuudessa sääntely tulee velvoittamaan yrityksiä yhä laajemmin

Kolmas yritystoiminnan kannalta käänteentekevä lainsäädäntö, CSDDD (Corporate Sustainability Due Diligence Directive), on vielä ehdotusasteella. Jos tämä asianmukaista huolellisuusvelvoitetta koskeva ehdotus menee läpi, se velvoittaa yrityksiä huolehtimaan myös alihankkijoidensa vastuullisuudesta. Lisäksi ehdotuksessa käsitellään yrityksen johdon ja hallituksen vastuita (ml. vahingonkorvausvelvoite), painotetaan yrityksen velvollisuutta omien ja hankintaketjujensa todellisista ja mahdollisista vaikutuksista huolehtimiseen sekä mahdollistetaan whistleblowning laajemmin. Painopiste CSDDD:ssä on ihmisoikeuksissa ja ympäristössä.

Yritysvastuu siis oikeudellistuu. Lainsäädännön keskiössä on vihreä siirtymä ja tarve muuttaa nykyisiä liiketoimia ja -strategioita kestävimmiksi. Vaikka lainsäädännöllä saatetaan vauhdittaa siirtymää, muutoksen avaimet ovat yritysten ja sijoittajien mahdollisuuksissa luoda maailma, jossa kestävä liiketoiminta on mahdollista.

Mitä yrityksesi vastuullisuuslainsäädännön sektorille kuuluu? Tiedätkö, millaiset laintasoiset velvoitteet yritystä odottaa lähitulevaisuudessa? Jos tarvitset asian tiimoilta tiedon päivittämistä ja sparrausta, varaa tapaaminen kanssamme ja autamme sinua ja yritystäsi.