Sustainability Morning - tapahtuman puheenvuoro; Anssi Vanjoki

Katso video tai lue tiivistelmä alta:

Anssin vastuullisuusajattelu heräsi jo nuorena partiossa, ja vuonna 1972 hän oli mukana järjestämässä Suomen ensimmäistä ilmastomielenosoitusta. 1980-luvulla Anssi oli töissä 3M-yhtiössä, jossa hän perehtyi yhtiön 3P-ohjelmaan (Pollution Prevention Pays). Ohjelmassa hän oppi, kuinka kiertotaloudesta teollisessa ympäristössä voi hyötyä taloudellisesti.

Tämän jälkeen hän työskenteli Nokialla 20 vuotta digitalisaatiota edistäen. "Ilman digitalisaatiota emme olisi tässä missä olemme nyt, emmekä ymmärtäisi, mitä vastuullisuus merkitsee yhteiskunnille, yrityksille ja oikeastaan koko ihmiskunnalle", hän kommentoi.

Mitä vastuullisuus Anssin mielestä sitten tarkoittaa? Anssi kertoo lähestyvänsä asiaa kenties tavanomaisesta poikkeavasta näkökulmasta: hän aloittaa yrityksestä. Yrityksen tulee tehdä oikeita asioita tulevaisuus ennakoiden, sen tulee toimia vastuullisesti, mikä johtaa hyvään suoritukseen myös pitkällä aikavälillä. Yrityksen tulee siis uudistua yhteisen hyvän tavoittelu ja edelläkävijäasiakkaiden ajattelu huomioon ottaen. Kestävästi toimiva yritys menestyy, koska se ennakoi asiakkaiden muuttuvat odotukset.

Koska hallitus on yrityksen korkein päätöksentekoelin, sen pitäisi varmistaa, että kaikkia säännöksiä, lakeja ja tarpeellisia määräyksiä noudatetaan. Noudattaminen onkin Anssin mukaan tärkeä sana yrityshallinnossa. Yrityksiin kohdistetaan paljon säännöksiä, joita tulee noudattaa yhteiskunnan odotusten mukaisesti. Yritysten tulee tehdä oikeita päätöksiä, ja esittää päätöksistään myös todisteita. Vaatimukset päätöksiä kohtaan lisääntyvät myös koko ajan.

Anssi on toiminut 17 eri yrityksen hallituksessa viimeisten 30 vuoden aikana. Yritykset ovat olleet niin julkisesti noteerattuja maailmanlaajuisesti toimivia yhtiöitä kuin startupeja ja perheyrityksiäkin. Hän tietää, että kaiken kokoisia yrityksiä kohtaan esitettäviä määräyksiä ja vaatimuksia on paljon, eivätkä yrityksen hallitus tai sen johtoryhmä usein pysty yksin seuraamaan niitä kaikkia. Tämän vuoksi useissa yrityksissä on esimerkiksi hyvään hallintotapaan tai vastuullisuuteen keskittyviä osastoja, jotka huolehtivat, että toiminta on määräysten mukaista.

"Onko yritysten sääntely oikea tapa? Vai pitäisikö sääntelyn kohdistua johonkin muuhun? Mielestäni mitään vastuullisuuden aihetta, oli se sitten ihmisoikeuksiin tai ympäristöön liittyvä, ei säännellä parhaalla mahdollisella tavalla, jos sääntely kohdistuu nykyisellä tavalla yrityksiin. Sääntely olisi tehokkaampaa, jos se kohdistuisi suoraan markkinoihin", toteaa Anssi.

Hän jatkaa: "Markkinoilla toimivat monet pelaajat. Niitä tulisi säännellä siten, että yritykset voivat toimia siellä, missä asiakkaat ja toimittajat kohtaavat. Vastuulliset yritykset kyllä ennakoivat sääntelyn ja menestyvät. Markkinasääntely johtaisi innovaatioon ja kulutustottumusten uudelleenkohdistamiseen, jos se tehdään oikein. Sääntelyn pitäisi siis olla siellä, missä se on kaikkein tehokkainta, eikä siellä, missä se on kaikkein helpointa."

Ongelma poliittisessa päätöksenteossa markkinoiden sääntelemiseksi on se, että säännökset ovat vain muutamien ihmisten tekemiä, kun taas markkinat ovat useita asioita useiden ihmisten tekeminä. Suuri määrä pieniä päätöksentekijöitä on tehokkaampaa kuin pieni määrä suuria päätöksentekijöitä. Erityisesti siksi pääomamarkkinoiden ja niiden sääntelyn ymmärtäminen on Anssin mukaan ensiarvoisen tärkeää.

Anssista paras tapa toimia on keskittyä siihen, missä ongelma on pahimmillaan. Hän nostaa esille kompensaatiojärjestelmät, joita pitää välivaiheena: "Jos saastutat järven, voit kompensoida sen istuttamalla puita jonnekin muualle. On toki hyvä, että puita istutetaan, mutta järvi on silti saastunut." Vastuulliset yritykset ovat ottaneet ongelmiin keskittyvän ajattelun agendaansa ilman säännösten luomaa pakkoa, sillä on parempi ennakoida ja tehdä asiat ennen kuin niistä tulee tarpeellisia ja määrättyjä. Tällöin ne Anssin mukaan kääntyvät kilpailueduiksi.

Ennakoiva liiketoimintakäyttäytyminen onkin Anssin mukaan tulevaisuuden normi. YK:n Global Compact -aloitteen 17 kestävän kehityksen tavoitetta toimivat Anssin mukaan hyvin tietynlaisena kompassina ennakoivassa liiketoimintakäyttäytymisessä, sillä jokainen yritys löytää niistä jonkin itselleen soveltuvan tavoitteen. Yrityksen hallituksen tulee lisäksi varmistaa, että yrityksen arvot ovat määritelty ja omaa liiketoimintaa seurataan reflektoimalla sitä tulevaisuuteen.

Lopuksi Anssi summaa, että yritysten hallitukset voivat tehdä paljon: ne voivat sekä valvoa, että asiat tehdään oikein, että ennakoida tulevaa. Ennakointi voi varmistaa, että tekee yhtä aikaa nykyhetken ja tulevaisuuden kannalta oikeita valintoja. Anssi tiivistääkin loppuun kysymyksen yritysten hallituksille: "Miksi ette ottaisi YK:n kestävän kehityksen tavoitteita mukaan strategiaanne ja tekisi päätöksiä niiden pohjalta kilpailuedun saavuttamiseksi?"