Maksuehtolaki ja maksuviivästysdirektiivi asettavat rajoituksia pitkille maksuajoille B2B-sopimuksissa

Maksuehtolain (30/2013) tavoitteena on suojata pieniä yhtiöitä maksunsaajina. Lain 5 §:n mukaan B2B-sopimuksissa 30 päivän maksuajan saa ylittää vain, jos siitä on nimenomaisesti sovittu. Esimerkiksi yksipuolinen sähköposti-ilmoitus maksuehtojen muuttamisesta ei ole riittävä.

EU:n maksuviivästysdirektiivin (2011/7/EU) mukaan osapuolet voivat sopia maksuajoista vapaasti 60 päivään saakka edellyttäen, ettei se ole velkojan, kuten alihankkijan, kannalta selvästi kohtuutonta. Kohtuuttomuus ratkaistaan kokonaisarviolla huomioiden esimerkiksi selvä poikkeaminen hyvästä liiketavasta tai kaupan kohteena olevan tuotteen tai palvelun luonne.

Suomessa velkojalla on oikeus viivästyskorkoon ilman, että maksumuistutus on tarpeen. Näissä tapauksissa viivästyskorko on viitekorko + 8 %. Lisäksi velkojilla on oikeus periä velalliselta 40 euron vakiokorvaus sekä kohtuulliset kulut, kuten juristin tai perintätoimiston käyttämisestä aiheutuneet kulut.

Eli yhteenvetona:

• 30 päivän maksuajan saa elinkeinonharjoittajien välisessä suhteessa ylittää vain, jos siitä on nimenomaisesti sovittu.
• Osapuolet voivat sopia maksuajoista vapaasti 60 päivään saakka, jollei se ole selvästi kohtuutonta.
• Velkojalla on oikeus sekä viivästyskorkoon että 40 euron kiinteään korvaukseen ilman, että maksumuistutus on tarpeen.

Uusi ehdotus maksuehtolain muuttamisesta

Käytännössä on yleistä, että osa päämiehinä toimivista suuryritysvelallisista edellyttää alihankkijoiltaan pitkiä maksuaikoja.

Uudessa ehdotuksessa maksuehtolain muuttamisesta esitetään, että Etelä-Suomen aluehallintovirasto asetettaisiin valvomaan maksuehtolain 5 §:n noudattamista, jos

• velallisen liikevaihto tai sitä vastaava tuotto on vähintään 2 miljoonaa euroa, ja
• velkojayritys on mikro- tai pienyritys, jonka liikevaihto tai sitä vastaava tuotto on alle 2 miljoonaa euroa.

Tällä varmistettaisiin pienen yhtiön suojan toteutuminen maksunsaajana.