IAS 36 - kuinka välttää arvonalennustestauksen sudenkuopat?

Niin ne lehdet tippuivat ja alkoi kristallipallon tiiraaminen ensi vuodelle budjetointirumban muodossa. Samaan aikaan useimmat IFRS-standardeja noudattavat yritykset aloittavat arvonalennustestauskierroksen perustuen IAS 36 -standardiin ’Omaisuuserien arvon alentuminen’. Tarkoituksena varmistaa, että rahavirtaa tuottavan yksikön (’cash-generating unit’, CGU) kerrytettävissä oleva rahamäärä ylittää varojen ja velkojen nettona esitettävän kirjanpitoarvon.

Standardi ei suinkaan ole uusi (vaikkakin päivittämisen tarpeessa mielestäni), sen perusperiaatteet ovat yksinkertaisia, mutta käytännön soveltamiseen kuluu paljon aikaa johtuen ajoittain erittäin yksityiskohtaisista sekä suuren määrän johdon harkintaa mahdollistavasta ohjeistuksesta. Juuri tuo harkinnanvaraisuus antaa pelivaraa, mikäli esimerkiksi kyseinen tilikausi tai markkinasentimentti ei kuvasta johdon mielestä todellista tuloksentekokykyä. Samaan hengenvetoon pitää lisätä sen tekevän standardista monimutkaisemman ja työlään kaikille osapuolille.

Suomessa tilinpäätösvalvonnasta ja kestävyysraportoinnin valvonnasta viranomaisvastuussa oleva FIVA on ottanut muutamaan otteeseen kantaa standardin tiimoilta ja vielä erikseen ns. teemavalvonnassaan mm. 2022. Tuolloin merkittävimmät havainnot koskivat puutteellisia liitetietojen kuvauksia, kuten johdon lähestymistapaa ja harkinnan käyttöä sekä vajavaisesti esitettyjä keskeisiä oletuksia tai niiden vaikeatulkintaisuutta.

Alla viisi tärppiä, jolla arvonalennustestauksen isoimmat sudenkuopat voi välttää:

• Testaukseen, sen oletusten läpikäyntiin, liitetoihin ja vuoropuheluun mm. tilintarkastajan kanssa varattava tarpeeksi aikaa. Sinänsä simppeliltä kuulostava prosessi muuttuu kaaokseksi, kun avainhenkilö esim. sairastuu ja/tai tiedon saaminen vaikeutuu jo tiukaksi vedetyn aikataulun puitteissa. Myös ajantasainen tieto on avainasemassa ja siksi useimmat testaukset ajoittuvat budjetin valmistumisen jälkeiseen aikaan ennen vuodenvaihdetta. Standardi vaatii perusteellisia liitetietoja sekä näiden melko yksityiskohtaista ymmärtämistä.
• Ole tietoinen, miten johdon budjetin oletukset voivat erota standardin vaatimuksista. Usein budjetti sisältää liiketoiminnan järjestelyitä tai muita kannattavuuden parantamiseen tähtääviä keinoja, joihin yhtiö ei ole vielä sitoutunut. IAS 36 -perusoletus on ajatella CGU:ta sen nykyisessä tuloksentekokyvyssään.
• Ennustetun kassavirran suhtautuminen historiaan. Tämä on tilintarkastajille yksi selkeimmistä asioista tarkastuksessa – millainen johdon ennustetarkkuus on ollut viime vuosina? Mikäli ennusteet pettävät jatkuvasti negatiivisesti, pitäisi tilintarkastajan vaatia huomattavasti tarkempaa kommentointia ja analyysiä oletusten tueksi.
• Tee diskonttokorko (WACC) normaaliin tapaan post-tax iteroimalla ja laske sitten pre-tax WACC. Standardi vaatii ilmoittamaan teoreettisen pre-tax-WACC:n, joita ei tosimaailmassa ole olemassa. Arvailun sijaan on helpompaa laskea kassavirrat normaaliin tapaan.
• Apples-to-apples & oranges-to-oranges. Kassavirtaan sekä kirjanpitoarvoon voi liittyä monia eriä, joissa on ns. double-counting-riski. Esimerkiksi, jos et ota leasing-vastuuta kirjanpitoarvoon, niin peruuta sama leasing-kulu kassavirran tuloslaskelmasta. Oletusten ja omaisuuserien johdonmukainen käsittely on olennaista.

Arvonalentumistestaus ei ole salatiedettä, eikä varsinkaan täsmällistä sellaista. Lopputulos koostuu harkinnasta ja kovasta datasta - siksi oletusten taustat ja läpinäkyvyys jo testausvaiheessa säästää kaikkien osapuolien vaivaa.

Mikäli tarvitset sparrausapua IAS 36 - tai IFRS 3 -asioissa, ole ihmeessä yhteydessä!